Ja heti alussa taaas pahoittelut siitä että tarina menee tässä jaksossa niin ihanasti sen kaavan mukaan. Hoijja sanon minä, mutta kun sen nyt oli pakko tapahtua, älkää laittako mua köyden jatkoksi. (; huomhuom kursivoidut on sitten ajattelua.

---

"Mä huokaisin syvään, suljin silmäni ja otin sormuksen pois rasiasta. Voi vittu, mitä mä sanon sille. Mä sovitin sormusta vaistomaisesti sormeeni, ja nostin katseeni Jonaksen silmiin. Se odotti.

-Joo.

EIEIEI MITÄ MÄ MÖLÄYTIN ! En mä halunnu vielä kihloihin, enkä varsinkaan naimisiin. Jonas taasen säteili. Se oli seisemännes taivaas, se hymyili typerää hymyään ja oli niin... Niin.

Koska mä olin menny sanomaan sen mitä en meinannu, mä hyppäsin Jonaksen kaulaan. Miten mä voisin enää peruuttaa sanani? Niimpä. En mitenkään. Mä hautasin kasvoni Jonaksen rastoihin ettei se näkis että mä itkin. Mä kärsin tästä koko loppu elämäni, mä oon liian nuori menemään kihloihin. Mitä mä menin tekemään?

Me jäätiin Jonaksen kans yläkertaan koko loppu yöksi, ja touhattiin siellä vähän kaikenlaista. (Pienimuotoinen sensurointi, lukekaa rivien välistä)

Seuraavana päivänä me oltiin taas tavanomaisesti Lilyn huoneessa juttelemassa. Mä olin istunu koko ajan kädet puuskassa ettei sormus näkyisi. Mä en ollu vielä keksiny miten kertoisin Lilylle. Miks kaikki oli niin vaikeaa? Lily selitti just jotain niistä bileistä, kun mun kädet puutui niin pahasti että mun oli pakko vaihtaa asentoa. Mä jotenki muistin et sormus olis ollu oikeassa kädessä, ja siks hautasin sen hiuksiini. Lilyn silmät pyöristyi yhtäkkiä. Sit se rupes kirkuun. Ja mä tajusin että se oli nähny.

- IHKUA WEN TOSI AWWW SULOISTA MILLON ON HÄÄT !

Se huus mun korvaan aivan täysiä ja hyppäs mun kaulaan. Mä vastasin halaukseen kärsivä ilme kasvoilla. Miten mä onnistunki sotkemaan elämäni joillaki kihloilla näin nuorena?

Seuravat pari viikkoa meni siinä ku mä sairasti ruokamyrkytystä. Mä en viittiny tälläsen pikkuvaivan takia käydä lääkärillä, vaan lepäsin mahdollisimman paljon ja kävin oksentelees silloin tällöin. Mä jouduin ottamaan aika usein pari puranaa helpottaakseni oloa.

Kun vielä pariviikkoa oli kulunu niin myrkytys oli ohi. Mut sitte mulle ilmeni taas uus ongelma. Mun pikku ystäväni oli myöhässä.

Yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen. Nyt mä olin pahemmassa pulassa ku ikinä. Mä tiesin että Jonas jättäis mut nyt. Eräs pieni toimenpide oli todistanu mulle, että mulla oli jonkinsortin toukka mahassa. Mä päätin puhua Jonakselle samantien, olis turha ruveta lykkäämään tälläistä asiaa. Mä otin sitä käsistä kiinni ja katsoin sen silmiin.

-Jonas, mä oon raskaana.

Sen silmät pyöristy golfpalloiksi. Tätä se ei ollu odottanu. Mä odotin et se huutais mulle ja jättäis mut siihen paikkaan. Mutta se ottiki asian hyvin. Se oli oikeastaan iloinen koko jutusta. Musta tulis äiti. Ei oo totta.

Mä päätin jättää yliopiston tän kolmannen vuoden jälkeen. Mun maha on alkanu jo pyöristyä, ja pian se näkyis vaatteidenki läpi. Me sovittiin Jonaksen kans et se kävis yliopiston loppuun ja mä jatkaisin iltalukiossa. Jonaksen isä oli hommannu meille asunnon jostain kerrostalosta, sen vuokra oli kuulemma pieni eikä asuntokaan kovin häävi, mut se kelpais varmasti meille. Mä olin pakannu mun viimeisetki tavarat huoneestani paitsi kaks paitaa joita pidin käsis. Mä katoin haikein mielin koko kämppää. Täällä oli mun elämäni tähän astisista parhaimmat vuodet, ja tänne jäis paljo kaikkea hyvää.

Mun taksi kaarto pihaan, ja mä hyvästeli nopeaa Lilyn ja Jonaksen. Mun tulis niitä niin ikävä. Lily lupas pitää Jonasta silmällä ettei se petä mua, ja Jonas lupas tulla käymään mahdollisimman usein. Mulla oli niitä jo nyt ikävä, yksin olis varmasti tosi tylsää. Niimpä mä jätin yliopiston samalla kun kevät sulatti lumiaan.

Mä saavuin parin tunnin matkan jälkeen Springwaterin kaakkoislaidalle, se oli semmonen pieni kaupunki pohjois-Amerikas. Mä maksoin matkan kuskille ja kattoin kerrostaloa. Se oli aika suuri, suurempi ku meidän asuntola kampuksella. Jonaksen isä oli hommannu meille uudet kalusteet kämppään, koska me ei itte paljoa voitais ostaa asuntotuella ym. Mä astuin uuden asunnon oven eteen, kaivoin taskustani avaimen, ja huokasin. Kohta mä näkisin minkämoiseen läävään mut asutetaan.

Ei hemmetti."

---

ja sitten kommenttia !