Sori myöhästy päivällä, kuvasin jo eilen mutta en sitten jaksanut kirjoittaa. Mutta tänään tulee kaks tai no oikeastaan yks ja puoli, mutta se puoliska tule ajastuksella vatsa myyyyöhemmin. (; ps kommenttia lisää! mif janoaaaaa niitä.
---
"Mun ja Jonaksen tapaamisesta oli nyt kulunu pari päivää. Enkä mä ollu sanonu vielä yhtään mitään Lilylle, vaikka olin monta kertaa yrittänykki. Se vaan oli jotenki niin vaikeaa, ku en kummiskaa ollu kertonu sille yhtään mitään siitä meidän yhen illan jutusta, jos sitä siksi vois sanoa. Me löhöttiin vaihteeks asuntolan löhölöhö nurkas, tai ainaki niin me sitä kutsuttiin.
-Lil, mulla olis sulle yks juttu. Muistaksä sen pojan joka...
Lil rupes tuijottaan jotain mun takana.
Mä huomasin et Lil ei taaskaan kuunnellu mua. Mä nousin seisomaan et saisin sen huomion.
-Lil, nyt hemmetti kuuntele mua ku mulla on sulle asiaa!
Se nous puoliks istumaan ja katto yhä mun taakse. Mua rupes ärsyttään aiva mielettömästi koska mä tiesin, että jos mä nyt katson taakseni niin Lil ei kuuntelis mua enää loppu iltana. Se oli aina niin, jos se näki jotain outoa mitä se rupes tuijottaan (niinkuin esimerkiksi viuhatelija jätkät) niin se puhuis vain siitä koko loppu päivän, ei mistään muusta, ja kaikki mitä sille sanotaan menee sisään toisesta korvasta ja tulee ulos toisesta. Joku häiriö sillä on siä pään sisällä, ehkä ne pikku inkkarit sielä kanootissa rupee soittaan bongo rumpuja joka häirittee sen aivotyöskentelyä. Joten mä päätín olla katsomatta taakseni.
Sitte Lil irvisti epävarman näkösenä ja multa palo pinna.
-HEMMETTI LIL KOITTAA NY KATTOA MUA PÄIN!
Yhtäkkiä joku tarttui mua lantiosta ja nosti toisen mun käsistä ilmaan ja rupes suukotteleen mun käsivartta. Jonas! Mä rupesin hymyilemään ja pussasin sen poskea. Sitte mä katoin Lilyn ilmeen. Sen suu roikku hämmästyksestä auki, ja sen silmät oli aiva törkeen suuret. Eikä se saanu suutaan kiinni. Mä irrotin otteeni Jonaksesta ja suljin Lilyn suun nostamalla sen leukaa ylöspäin.
-Wendy, nyt tuut mun mukaan mulla on sulle vähän asiaa, se sai sanotuksi ja veti mut ruokalan edessä olevan puskan taakse.
-MIKS MULLE ET OO KERTONU MITÄÄN!
Lil oli sekaisin. Sen ilme hymyili ja oli ihmeissää, sen silmät oli ku kaks koripalloa ja se nosteli käsiään ylös ja alas.
- No ku sä et kuuntele mua! Ääliö!
Ja sit mä rupesin selittään sille kaiken. Aivan kaiken, alusta asti, mitä siä yökerhos oli tapahtunu, mitä sen jälkeen ja mitä sitte. Ku mä olin saanu selitettyä koko tarinan, se oli hetken mietteliään hiljaa ja sitten avas suunsa.
-Ja se tykkäät viä tollasesta mulkusta?!
-Lily, tuo puska ei eristä teitä muusta huoneesta! Jonas huusi hieman ärtyneesti Lilylle takas. Lily punastu. Saipahan oman arvonsa mukaan, mitäs menee haukkuun muita. Eikä kuuntele mua.
Siitä elämä jatkui normaalina. Mä ja Jonas kuherteltiin milloin missäki, ja Lily valitti siitä vähän väliä, varsinki ku oltiin kirjastossa. Sitä otti välillä päähän että sillä ei ollu mitään vakituista juttua kenenkään kans, mut silti se jakso hehkuttaa miten paljon parempia nää yhden illan jutut oli. Ei tulis sydänsuruja, tai pettämisiä. Oikeasti se oli kyllä vähän kateellinen, seki halus mennä jonku kainaloon ku sitä suretti. Niinku kaikki tytöt.
Kevään jälkeen tulee kesä, ja kesän jälkeen syksy. Puut vaihto väriään tosi nopeasti, ja pian kaikkialla oli kauneen punertavaa. On jo kolmas lukukausi menossa yliopistolla. Pian täältä pitäis lähteä. Miten paljo täältäki oli hyviä muistoja, miten paljo mun elämä oli muuttunu siitä päivästä ku iskä löi mua? Mitähän sillekki nykyään kuuluu, onkohan se enää edes elävien kirjois? Syksy vilahti nopeasti ohi silmien, ja pian oli talvi ja joulukuu. Lunta oli jo aika moiset nietokset, joten mä vedin Jonaksen ja Lilyn mukanani ulos. Niistä oli tullu aika hyviä kavereita, mitä ny välillä kinas kumpi sai viettää mun kans aikaa. Kohta ne oliki jo lumisotaa, ja mä rupesin tekeen lumiukkoa. Niitä on aina yhtä kivaa tehdä.
Sitte tuli jouluaatto. Me oltiin varattu koko ullakkohuone meidän käyttöön asuntolasta. Kukaan meistä kolmesta ei ollu menos jouluksi kotiin, tai ainakaan jouluaatoksi. Mä ja Lily salakuljetettiin kuusi yläkertaan yöllä, nimittäin muiden kasvien kuin asuntolan omien tuonti asuntolaan oli kiellettyä. Seki oli varmasti joku turha sääntö minkä joku todella vastuun haluinen täti oli keksinyt opiskelijoiden päänmenoks. Mä toin joitaki jouluvaloja lähikaupasta, ja kohta meillä oliki jo tosi tunnelmallinen huone. Me istuskeltiin kaikki lattialla ja juteltiin vaan tuhranpäiväisyyksiä, kunnes Lily lähti ryyppäämään toisten kavereiden kans.
Me jäätiin Jonaksen kans kahden ullakolle, ja Jonas kiinnitti miestelin kattoon ja jäi alle seisomaan. Mitä mistelin alla kuuluu tehdä? Aivan.
Mä menin hetkeksi aikaa ulos, huonees alko olla tunkkaista. Oikeastaan mä olin asuntolan katolla, sillä asuntolan katto oli tasanen, ja sinne oli raahattu raahattu kaukoputki ja kaks tuolia, sekä lamppu. Mä istuin tuolille ja rupesin kattoon tähtiä. Tähdet on oikeastaan aika outo juttu. Miten ne kimmeältääki noin kauniisti joka yö? Ja on myös aika outoa että mun lähdöstä on jo kolme vuotta. Pitkä aika, paljon tapahtumia. Jonas tuli mun viereen.
Se otti mut syliinsä ja halas pitkään. Sit se nosti kätensä mun poskelle, ja sano et mä oon parasta mitä sille on tapahtunu. Aww, miten lutunen toinen osaaki olla! Ja miten ällöromanttista. Me oltiin nyt oltu yhdes melkein vuoden. Tää oli just semmonen tilanne ku kaikissa elokuvissa, nyt puuttuis enää kosinta.
Sit se polvistu. Mun sydän jätti kolme lyontiä väliin. Ei hemmetti, Jonas, älä tee sitä! Se ylisti mua hetken aikaa, tunki toisen käden taskuunsa ja otti sen sieltä pois, kädessään pienen pieni musta samettirasia. Se avas sen. Jonaksen sanat jäi kaikumaan ilmaan ku mä henkäisin tuskasta.
'Tuuksä mun vaimoksi?' "
---
Tiedän, aikamoinen aika hyppy mutta kun tuonne väliin ei olis tullu mitään järkevää. Ja sitte kommenttia kiitos! Ja vielä sen verran pitää sanoa, että tää tarina on nyt saavuttanu suurinpiirtein puolivälin, ellei tuu muutoksia. Joten valmistautukaa loppulaskuun. Se tapahtuu pian. <:
Kommentit