Mä en pääse näistä alkulöpinöistä kyllä koskaan eroon, mutta iso KIITOS kaikista kommenteista! Uskokaa tai älkää, niitä on nyt tullu jo enemmänki ku edellisen blogini yli 30 osaan! ootte ihania, jatkakaa kommailua, se lisää intoani tarinaa kohden. (;

"Mä laskin katseeni lattiaan. Se nosti kätensä hellästi mun poskea vasten, ja rupes silitteleen mun poskea. Mun sydän suli, ja olisin halunnu vaan hypätä sen syliin nyt ja heti, mennä naimisiin sen kans, saada lapsia ja kiikkua eläke ikäisenä sen kans kiikkustuolissa. -Sori mut mä en voi, mul on kokeet huomenna, mä sanoin ja kaduin heti sanojani. Valehtelija. Ei mulla kokeita huomenna ollu. Miks mä en vaan voinu heittäytyä edes tän kerran, antaa sydämen viedä ja kattoa mihin se mut veis? Mistä mä voisin tietää jos se kehittyis kummiski vakavammaks? Mä nostin käteni sen kädelle ja laskin sen oman pois mun poskelta. Mua suoraan sanoen vitutti se mitä mä tein, mä mokasin. Ei se, vaan mä.

-No josh mä en kerran saa sua meille niin ainakin shaatan shut, se sano kännisen käheällä äänellä. Se oli niin söpö ku se hoiperteli mun perässä narikkaan hakemaan meidän takkeja. Pihalla puhalsi keväisen jäätävä viima, ja mä vedin takkini vetoketjun ylös asti. Jonas hapuili mun kättä ja tarttu siihen. Mä rupesin hymyileen onnellisesti, tää mies oli niin jotenkin niiiiiiiiiiiin ihanan täydellinen! Matka oli kummiski hirveen lyhyt, ja mun asuntolan ovella mua rupes ottaan tosissaan päähän se etten suostunu meneen sen luo. Se käyttäty ku herrasmies vaikka oliki kännis, kiitti illasta ja oli muutenki niin kypsän olonen. Sit se teki jotain mitä mä en odottanu; se otti mut syliinsä ja suuteli mua poskelle, ja tunki lapun mun farkkujen takataskuun, jonka jälkeen se käänty pois ja lähti hoiperteleen omaan asuntolaansa. Mä jäin seisomaan oven eteen ja kattelin ku se pieneni koko ajan. Mä halusin ton jätkän, oikeasti. Se oli kaikkea sitä mitä mä haluaisin.

Mä menin mun huoneeseen se idioottimainen virne naamalla minkä olin sille vääntäny sen jälkeen ku se oli suudellu mua poskelle. Mä olin sekaisin onnesta, ja heti ku pääsin mun kämpän oven toiselle puolelle mä vaan lysähdin maahan ja hymyilin ja mietin mitä äsken oli tapahtunu. Mitä siinä oikeastaan oli tapahtunu? Lopulta mun perse puutu niin pahasti et mun oli pakko nousta ja vaihdoin samalla yökkäreihin. Mä makasin mun sängyllä, kierin levottomana ympäriinsä. Mä en saanu unta. Kello oli jo viis aamuyöstä. [asd älkää välittäkö tosta bugittavasti säärystimestä. -.- ]

Ku kello näytti puolta kuutta mä päätin nousta. Mä lähdin käveleen yöpuvussa kohti Lilyn huonetta, mun olis pakko kertoa sille. Mä kyllä tiesin et se tappaa mut samantien ku mä herätän sen, sillä on varmasti armoton krapula, mut ainaki mä kuolisin onnellisena. Mä avasin sen huoneen oven ja hyppäsin sen sohvalle ja rupesin pomppimaan siinä. Sohvan jouset valitti äänekkäästi, mut mä en jaksanu välittää.

-HERÄÄÄ LILYYY HERÄÄÄ! mä hihkuin ku kolmevuotias kakara joka oli oppinu uuden sanan. Lopulta Lily nous ylös sängystä kirosanojen saattelemana, ja se varmasti etti jotain millä kumauttaa mua päähän.

Heti ku se oli pystys mä hyppäsin sen syliin. Se vaan seiso ilmeettömänä eikä edes ottanu mua vastaan, mut mä vaan roikuin sinnikkäästi sen kaulas. -Tiäksä et mä rakastan sua aiva armottomasti, sä oot ihana ja paras ja ja... ja moiskautin oikein märän pusun sen poskelle. Sitte Lily pudotti mut alas. - Okei, ooksä aineis vai mikä vittu sua vaivaa ku tuut s**tana herättään mut keskellä yötä! Olis nyt parempi ruveta heti laulaan et mikä on sun ongelmas tai haen aiva tosis jonku kirveen ja vedän sulta päänpoikki. Se sano puoliks huvittuneena ja puoliks ärtyneenä. Ja niin mä selitin sille mitä illalla oli tapahtunu ja et kaiki oli sen ansiota ku se oli pakottanu mut sinne baariin.

Me juteltiin viä tunti ja sitte jätin Lilyn nukkumaan krapulaansa pois. Päivällä kun se oli vetäny vähintään kolme puranaa ja viis aspiriinia se jakso tulla mun kans pihalle keinuille juttelemaan. Mä selitin sille kaiken Jonaksesta, ja se mainitti tuntevansa henkilön ulkonäöltä. Se lappu minkä se oli tunkenu mun takataskuun oli sen puhelin numero ja nyt mä pohdin Lilyn kans soittaisinko mä sille. Entä jos mä olinki ollu sille vaan yks muija?

Me lähdettiin käveleen takas asuntolaan päin, Lilyn piti päästä vessaan ja mulla oli nälkä. Me käveltiin vaan vähän matkaa ku Lil näki ku joku käveli kävelytiellä asuntolalle päin. -Mmm Wendy, mä taidan jättää sut nyt, mä muistin et mulla on selvästi armottoman kiire luennolle, oon varmasti jo myöhäs, moikka! se sano ja lähti juokseen jonnekki. Mä kattoin sen perään kummastuneena. Mikä ihme sille tuli? Nyt oli sunnuntai, kellään ei ollu tänään luentoja. Sitte joku koski mun olkapäähän. -Moi.

Mä käännyin ympäri ja näin Jonaksen. Mun sydän hyppäs kurkkuun ja rupesin miettiin et oliko mulla puhtaat vaatteet, meikkasinko mä aamulla? Se moikkas viä uudemman kerran ja nauro mun häkeltyneelle ilmeelle. Onko se noin ihana vai kuvittelenko mä vain? Me juteltiin hetken aikaa sitä sun tätä, mut sit se pääs itseasiaan. -Niin tuota, Wendyhän sun nimes oli? Mä taisin antaa sulle eilen mun numeron? Mä en oikeastaan tarkottanu sillä mitään, ku mulla on jo tyttöystävä ja oikeastaan sä olit vähä niinku yhden illan juttu. Älä ny ota ittees, sä oot oikeasti tosi nätti ja näin pois päin, ottaisin sut mielelläni ellei mulla olis jo nainen.

Mä kattoin sitä surullinen ilme naamalla. Eikö se ollukkaa totta, kaikki ne kehut ja kiinnostuksen osotukset. Mä en oikein tienny miten reagoida, joten möläytin sille vaan vastaukseks että en mäkää mitään suhdetta olis halunnu, ihan huviks mä lähdin mukaan tähän juttuun. Mut oikeesti mä olin loukkaantunu. Mua oli loukattu, miten toi jätkä oliki onnistunu saamaan mut vakuuttuneeks siitä että se oikeasti haluais jotain mun kans. Se vaikutti niin itsevarmalta ku se puhu mulle, se oli varmasti tosissaan.

Se rupes viä selittään jotain sen tyttöystävästä ja etten kertois sille. Sitte multa kärähti pinna. Miten pinnalinen jätkä voi olla, eka antaa mulle sellasen kuvan et vois ruveta vaikka suhteeseenki, sitte se kieltää kaiken ja vetoaa känniin, ja nyt pyytää pitämään pääni kiinni. -Aha no kiva, hyvää loppu elämää vaan sullekki aasinperse, mä sanoin mitä sylki suuhun toi, taputin sitä olkapäähän ja häivyin paikalta. Itkuviha kyyneleet kohos mun silmiin, mut päätin olla itkemättä tollasen takia. Se katto mun perään aivan varmasti, mä tunsin kuinka sen katse porautui mun selkään, selän läpi mun mun suolistoon ja sieltä sydämeen. Muhun sattui.

 

Mä menin mun huoneeseeni mököttämään, otin nallen kainalooni ja istahdin lattialle. Miten mä oonki näin sinisilmäinen? Lily odottaa varmasti huoneessaan että tuun kertoon sille että se pyys mua treffeille ja että me oltais unelmapari. Mä suljin silmäni etten rupeaisi itkemään. Sitte rupes kuuluman rapinaa oven suunnalta. Hemmetti, taasko ne viereisen kämpän epäkypsät pojat laittais savupommin mun oven taakse? Viimeks mä olin hypänny ikkunasta ulos ku luulin et talo palaa, ja ne oli kuvannu koko jutun videolle ja näyttäny sitä kavereilleen ympäri koulua. Mä avasin silmät ja katsahdin ovelle.

Mun silmät muuttu viiruiksi ku mä näin mitä sieltä oli tulossa. Kirje? Ja sen päällä luki miehen harakanvarpailla Wendylle. Voisko se olla se? Jos se pyytäis anteeksi?"