heippa, ja sori taas lyhyydestä. Tosin mä luulen et tää pituus jää tähän luokkaan. Ja omasta mielestäni osa kuvista on vähän kökköjä, mut esim yhteisötonteilla käyntejä on niin vaikea lavastaa [vihaan yhteisotontteja] joten saatte valitettavasti tyytyä näihin. :D Toinen tärkeä ilmoitus on että mä nyt päätin muuttaa tän kokonaan tarinaksi, sillä mä en voi sietää sitä että tarina/lc jätetään kesken [tosin tein saman itse edellisessä lc:ssäni] ja lukeminen pysyy mielenkiintoisempana kun tarinalla on juoni. (; aivan, olen jo suunntellut loppuakin. <: mutta ei enempää alkuja, lukemaan!

---

"Mä olin nyt asunu jo puol vuotta täällä kampuksella. Tää oli niin erilaista ku ennen. Musta tuntuu vieläki etten oo sopeutunu tänne tarpeeks hyvin, ja ehkä mä vähän karttelen muiden seuraa. Tai ainaki teen sitä alitajuntaisesti, sillä normaalisti mä oon tosi sosiaalinen. Mä oon ruvennu viettämään enemmän aikaa kirjastossa, se on mun turvapaikkani julmalta maailmalta.Se on niin lämmin ja luokseen kutsuva, ja siä on ihanan hiljaista. Mä rakastan hiljaisuutta. Tai ainaki mä luulen niin.

Sen lisäks, että mä karttelin muiden seuraa menemällä kirjastoon, toinen mun käyttämä karttelu tapa on esseiden teko. Se on vaan niin helppoa esittää keskittynyttä kirjoittajaa. Mut useimmiten mä kyllä kirjotan esseitä pakon sanelemana, mun on pakko opiskella jos meinaan pärjätä tässä maailmassa. Mä olin päättäny kaks asiaa mun elämään liittyen tän puolen vuoden aikana, ja ne oli etten koskisi alkoholiin pitkällä tikullakaan, ja panostaisin kouluun, avaan tiet tulevaisuuteen. Mä en halua että mun tulevat lapset kokis saman ku mä itse, en halua että musta tulis isäni kopio.

Mä olin kirjottanu jo kolme esseetä ennen kuin siirryin olohuoneeseen. Mun pää oli tullu kipeäksi, enkä todellakaan jaksaisi kirjoittaa kolmatta teoriaa diktatuurien hyödyistä ja haitoista, mä olin nyt sitä niin täynnä, että hiiteen vaan koko diktatuuri! Mä siis siirryin vaivihkaa olohuoneen puolelle ja avasin radion ja rupesin kuuntelemaan musiikkia mitä sieltä tuli. Mä rakastan semmosta rauhallista musiikkia, semmosta missä on paljon erisoittimia, ja erityisesti lauluja joiden sanojen takana on merkitys. Mä rakastan pohtia sitä tarinaa minkä se laulu kertoo.

Viikonloppuna mä löysin itteni tämän hetkisen parhaan ystäväni Lilyn huoneesta. Sillä on vähän erikoinen tyyli, ja se lukee paljon. En tarkoita paljoa, vaan paaaaljoa. Sillä on ehkä enemmän kirjoja ku meidän kirjastossa, ja niitä on ympäri sen huonetta. Mä en oikeastaan tiä miten mä eksyin Lilyn luo. Se vaan on niin erilainen et se saa mut nauramaan, se on villi mutta silti nörtti. Toisinaan mä mietin et onko sillä aiva kaikki inkkarit kanootis, mut kyl mä luulen et ne on. Tai ehkä osa on pudonnu matkan varrella ja hukkunu, mut suurinpiirtein kaikki talles.

Koska oli viikonloppu mä ja Lily tai Lil niinku se haluais mun sitä sanovan, päätettiin lähteä vähä kaupungille kattelemaan kolleja. Aluks me mentiin tutkiin lähimmät vaatekaupat, mut sieltä ei löytyny mitään käyttö kelpoista tai silmäniloa. Ja koska oli viä monta tuntia yökerhon aukeamiseen, me päätettiin ottaa sieltä jokku täyshutsahtavat alusvaateet ja pukea ne päälle. Okei, tää oli kyllä Lilyn idis, mähän en uskaltautuis edes uimapuvus muiden ihmisten eteen, miks nytkään?

Ellei Lil olis vetäny mua ulos pukkarista niin mä en olis tullu ollenkaa. Mä meinaisn eka purskahtaa itkuun, ja mulla oli kova työ pitä itteni kurissa etten olis juossu pois ja hirttäny itteäni pukuhuoneen verhoihin ku kaikki näki meidät - yläosan pitsi ei ainakaan jättänyt varaa arvailulle miltä niiden rintsikoiden takana olevat kumpurat näyttää. Mua hävetti ja loppujen lopuks nauratti, ja Lilylläki oli ongelmia pitää naama neutraalina. Joku muukin oli huomannu meidät, mut mä en viä sillon kiinnittäny siihen huomiota.

Kello läheni jo yhtätoista ku me saavuttiin yökerhoon. Mä en muistanu kysyä sen paikan nimeä mut ei kai se haittaa, mä nimittäin ajattelin etten astu enää koko loppu yliopisto aikani mihinkään yökerhon tapaisenkaan. Lil veti mut mukanaan tanssilattialle, ja siinä vaihees mä viimeistään olin kauhunpartaalla. En mä osaa tanssia! Ja viä kaikkien nähden! Lil oli vetäny jo kolme kaljaa ja muutaman siiderin nassuunsa matkan varrella, ja alko olla jo vähä tokkurainen, se nauraa kikatti koko ajan eikä päästäny mua pois tanssilattialta, vaan piti mun kädestä kii. Kai mun sitte olis pakko tanssia etten näyttäisi ihan idiootilta kaikkien edessä.

Myöhemmin illalla mä olin jo täysillä menossa mukana. Mä keikutin mun persettä nopeammin ku Lil, ja pidin sitä pystys ku siltä tasapaino meinas pettää. Mulla oli oikeastaan tosi hauskaa, mut sitte Lilyn piti lähteä oksentamaan. Mä päätin kans pitää tauon ja menin baarin puolelle istumaan. Mulla ei onneks edes ollu rahaa mukana, niin mun ei tarvinnu Lilylle ruveta selittämään miks en osta mitään alkoholipitoista.

Mä juttelin hetken aikaa mun vieres istuneelle tytölle, se kävi mun kans samoilla luennoilla. Se kummiski lähti pian pois, jolloin mä päätin kattoa missä Lily menee. Ei mun kauaa tarvinnu tähyillä, sillä oli jo toinen mies tälle illalle. Puol tuntia sitte sillä oli kyllä ollu aivan varmasti toinen jätkä kiikarissa, mut se oli kai hylänny sen jonnekki. Ei ollu iltaa milloin Lilyllä ei olis ollu miestä. Oikeastaan se tympäs mua, mulla ku ei ollu eikä oo ollu teinirakkauksia suurempia koskaan. Mä olin niin rajoitteinen ja sisäänpäin vetäytyny ettei kukaa pääsis mun pintaa syvemmälle satuttamaan mua.

Kuin haltiakeijun sauvasta mun viereen istahti mies, varmaan mua parivuotta vanhempi. Se oli komea, en ollu hetkeen törmänny tän näköseen jätkään. -Saanksh mä tarjota sulle jotain?  Se kysyi lievällä kännisellä äänellä. Hienoa. Känninen jätkä yrittä iskeä mua. Normaalisti mä olisin häipyny jo täs tilantees, mut päätin tän kerran jäädä puhuun sille. En mä mitään siltä suostunu ottamaan, mut sen kans oli tosi mukava jutella. Me juteltiin varmaan tosi kauan, tai ainaki siltä se tuntu. Se kerto nimekseen Jonas, ja se asui mua vastapäisessä asuntolassa. Se joi tuopin jos toisenki, kunnes se pyys mua tanssimaan. Ja mä suostuin.

Se vei mut tanssilattialle ku mikäki herrasmies. Mä etsin katseellani Lilyä, mut se oli häipyny. Varmaan sen jätkän kans, tai sitte se oli ettimäs kolmatta. No, en mä sitä olis tarvinnukkaa, paree vain ettei vie multa nyt tätä jätkää.

-Tiesiksä että se alusvaate mitä sä siä kaupas esittelit sun kaveris kans sopi sulle hyvin... se sano, ja mä jäykistyin kauhusta. Se oli nähny! En mä sitä kyllä ollu huomannu sielä. Mä punastuin ja sopersin sille jotain vastaukseksi. Mun teki niin mieli juosta karkuun, mua hävetti aiva pirusti. Onneks se tajus kääntää puheen aiheen muualle, ja pian mä olinki jo unohtanu sen äskesen. Oikeastaan mua rupes kiinnostaan tää jätkä vähä enemmänki, siinä oli jotain semmoista mitä mä halusin. Tai sit mä olin vaan niin yksinäinen et mulle kelpas eka joka mulle viitti puhua.

Alko jo olla myöhä, oikeastaan melki kaikki oli jo häipyny, paitsi yksi överit vetäny jätkä. Jonas oli kans käyny välillä kallistamas muutaman pullon lisää, ja sen käytös oli alkanu olla koko ajan flirttailevampaa. Mä olin just kiittämäs illasta ja ajattlein pyytää sen numeroo, ku se kysyi -Et sä haluais tulla jatkaan tätä iltaa mun luo hani? Mä en tienny mitä vastata. Mä en vois ikinä harrastaa yhden illan suhteita.

Enhän?

---

kommenttia kiitos! :D