dodih, uutta osaa pukkaa. (; heei, kommenttia sitten lisää! heti kun kehuin niin lopahditte. : ) ps täytyy vielä sanoa että tämä osa on nyt mitä on, jotenki tuntuu vähän samalta kuin edellinen, mut hei, tästä se sitten lähtee pyörimään kohti loppua. Aivan, olen tällä hetkellä aika varma että tarinaan ei tule alle kymmentä osaa, muttei yli viittätoistakaan.

---

4_1.jpg

"Mä aluks meinasin lukea sen kirjeen, mut päätin heittää sen pois. Mua ei kiinnostanu paskan vertaa tietää oliko se Jonakselta tai joltain muulta, pää asia oli se että se oli loukannu mua. Mä marssin vihaisena ulos ja viskasin kirjeen roskalaatikkoon, pamautin kannen kiinni niin lujaa että naapurin kujakissat saivat varmasti sydänkohtauksen jos toisenkin. Tulkoon sanomaan asiansa päin naamaa jos haluaa sanoa ylipäätään jotain. Mulle riitti, unohtaisin koko jätkän nyt ja heti.

4_2.jpg

Aika kului. Päivät, viikot, ja kuukaudet vierivät. Nyt oli jo yli puolivuotta tapahtuneesta. Oikeastaan parin kuukauden kuluttua olis vuosi. Mä kirjoitin viidettä loppuainettani; mä olin nyt ollut yliopistolla kaks ja puol vuotta. Mua ei vois enää vähempääkään kiinnostaa koko touhu, olin niin läpeensä kyllästynyt ja väsynyt. Mä kaipasin jotain uutta, erilaista ja piristävää.

4_3.jpg

Pari kuukautta lipui ohitsé äärettömän nopeaa, ja pikkuhiljaa lumi alkoi sulaa pois. Mä ja Lily oltiin ruokalas syömässä tavalliseen tapaan torstaina iltapalaa, niinku aina. Se kyseli vieläkin mitä mun ja Jonaksen välillä oli tapahtunu, mä en ollu kertonu sille mitään muuta kuin sen, että siitä ei tulis ikinä mitään. Ehkä mä olin joo vähän ilkee ku en kertonu, mut koska mä en halunnu muistaa koko jätkää niin saisi Lilyki sen unohtaa.

4_4.jpg4_5.jpg

Sinä samaisena torstai iltana mä menin normaaliin tapaani vessaan käymäs vähä ennen ku ajattelin painua pehkuihin. Huomenna saan nukkua pitkään, koska mulla ei ollu yhden yhtäkää luentoa! Mä pesin käsiäni ja kurkkasin nopeasti peiliin. Jostain kumman syystä mä jäin kattomaan pidemmäksi aikaa naamaani. Mun surkealta näyttävät kasvoni kertoi kaiken mitä mä olin jo kauan pelännytki. Mun elämästä oli menny maku. Mun kasvot oli kuihtuneen näköiset, mä olin laihtunu. Mun kulmakoru oli viimesillään kasvamassa ulos, mun tummat silmän aluset kerto vitamiinin puutteesta sekä huonoista yöunista. Ja mikä pahinta, mun silmistä oli kadonnu se ilon kipinä mikä siä oli ollu yliopistoon tultaessa.

4_6.jpg

Mä menin mun huoneeseeni, polkaisin maata ja kiskoin hiuksiani. Mä olin niin helvetin turhautunu, mä olin padonnu kaiken sisääni jo vuoden ajan. Ei hemmetti, tälle oli tultava muutos. Mä tiesin tasan tarkkaan että nyt oli tullu se piste jota mä oon odottanu siitä päivästä lähtien, ku Jonas kävi puhuus mulle. Mulle riitti, enää mä en jaksa piilotella itteäni, olla se tunnollinen tyttö joka ei piittaa pojista tai alkoholista koulun takia. Tai no jälkimmäiseen mulla oli syyni.

4_7.jpg

Mulla meni muutama päivä totutella siihen että mä olin muuttumassa. Olin käyny ostamas pirteämpiä vaatteita jo pari päivää sitten, mutta olin tunkenu ne vaan kaappiini, sillä muutokseen mä tartten voimaa. Ja keräsin sitä koko ajan. Mua pelotti aiva hirveästi tulla ulos siitä kuoresta minkä mä olin ympärilleni kehittäny. Mut sit koitti maanantai, ja koska olin varannu tälle päivälle parturin mun piti myös sinne mennä, nyt mä en luovuttais.

Mä tahdoin tehdä just niinku kaikis elokuvis,että elokuvan päähenkilö muuttuu ku se käy parturis ja pukee päällensä uuden vaatekerroksen. Mä halusin erityisesti yllättää Lilyn, joten otin parturiin mukaan yhden uuden asuistani, ja puin sen päälle supermarketin vessassa. Ku mä kävelin kohti asuntolaa mun sydän hakkas yhä lujempaa. Kohta kaikki näkis et mä en ollu enää se sama kulahtaneen ruskea väri päässä kävelevä tyttö.

4_8.jpg

Mä olin menos kohti Lilyn huonetta ku se tuli mua vastaan.

"EI VITTU, MITÄ HEMMETTIÄ SÄ OOT TEHNY WEN!" se huus ja hyppäs mun kaulaan. Se kehu mua, ja se tuntu hyvältä. Aiva hemmetin hyvältä. Ja lopputulos kyllä miellytti muaki.

4_9.jpg

Mä päätin lähteä seuraavana päivänä vähä ulos raitistelemaan. Tai oikeastaan se pohjimmainen syy kyllä oli et saisin näyttää itteäni kaikille. Mä suuntasin uuteen puistoon, siä oli tosi sulonen lampi jota lähin kiertään. Korkkarit ei kyllä oo parhaimmat kävelykengät, mut en ehtiny ajatella sitä tarpeeks ajois. Mä odotin innolla tuttujen tapaamista, mä halusin nähdä niiden ilmeet. Mutta yhtä mä en kyllä odottanu.4_10.jpg

Nimittäin Jonasta. Mä näin sen jo kaukaa, ja olin jo päättämässä että käännyn. Mut sitä mä en tehny. Nyt mä tunsin olevani tarpeeks vahva kävelläkseni sen ohi pää pystyssä. Niin, tarpeeks vahva kävelemään ohi, mut mulle ei tullu mieleen et se vois pysäyttää mut.

"Sori, mut mun on pakko kysyä et ooksä sen We.. Wendy?" Se kysy ja väläytti armottoman pepsodent hymyn. Mä menin sekaisin ja hymyilin sille vastaukseksi. En mä näin vahva ollu et voisin puhua sen kans, voi hemmetti miks sen piti tunnistaa mut.

4_11.jpg

Se pyys mut istumaan yhdelle penkille juttelemaan mukavia. Miten mä voisin kieltäytyä kohteliaasti ilman et loukkaan sitä? Vastaus: en mitenkään. Niimpä mä kävelin sen perässä. Mua hermostutti aiva sairaasti, miten me voitais puhua mukavia ku ei edes oikeastaan tunneta. Ja miten Jonas on noin rento, se puhu säästä ja sen elämästä kuin vettä valuttais kraanasta. Mua ahdisti ja halusin juosta karkuun.

4_12.jpg

Mä en tiä mitä siinä oikeastaan tapahtui, mut tää eteni aivan kuin kaikis romanttisis hömppä elokuvis. Se otti mut yhtäkkiä kainaloon ja kuiskas mun korvaan et se oli jättäny sen tyttöystävän aika pian ku me ekan kerran nähtiin, ja sen jälkeen se kehas et musta oli tullu aiva äärettömän hyvän näköinen. Mun pumppu jätti yhden lyönnin väliin. Siis mitä sä sanoit?

Ilta pimeni ja se muuttu yhä enemmän läheisemmäksi. Se oli päästäny mut pois kainalosta ku se oli kuiskannu asiansa. Sitten se iski mulle silmää, ja jatkoi juttelua. Mä esitin etten tajunnu sitä iskua vaikka aivan hyvin tiesin mitä se tarkotti. Taivas pimeni koko ajan ja pian olikin jo pimeää. Musta tuntu oudolta. Joku oli nyt kyllä kääntäny mun elämän kirjani tuolla taivaassa väärinpäin. Ei näin tapahtunu mulle.

4_13.jpg

Ja yhtäkkiä se suuteli mua. Se oli koko ajan tullu lähemmäs, ja flirttaillu. Sit se nosti mut nopeasti syliin ja tunki kielensä mun kurkkuun. Mä en ehtiny reagoida mitenkään, se oli niin kiihkeä ja ehkä romanttisin suudelma ikinä mitä mulle oli tehty.

4_14.jpg

Joten mä tein sen mitä olin viimesen vuoden aikana halunnu tehdä. Mä heittäydyin mukaan, painoin koko jätkän penkkiä vasten ja suutelin sitä. Ja se vastas. Se tuntu hyvältä. Aiva äärettömän hyvältä.

---

Kommenttia sitten kehiin!